Kipua, turvotusta ja byrokratiaa

Vuoden 2014 ensimmäinen työviiko on takana. Aluksi epäilin osaamistani parin viikon loman jälkeen, mutta nyt tuntuu kuin ei lomaa olisi ollutkaan. Työn imu vie mukanaan! Uutena haasteena jatkuva ohjaaminen eli asiantuntijuuden jakaminen työn ohessa, käytännönopissa olevalle valmistuvalle sairaanhoitajalle. Olen kuullut epäilyjä siitä, että tällainen toiminta ei ole mahdollista yksityssektorilla ja suorassa hoitotilanteessa, mutta ainakin eka viikko on sujunut hyvin. Paremmin vielä menee, kun aika rientää ja opiskelijat pääsevät vuorollaan harjoittelemaan enemmän käytäntöä ja konkretiaa.

Viikolla sain uutta intoa ja oppia turvotuksen dokumentointiin ja mittaamiseen, kun DelfinTecnologiesin tj, syöpätautien erikoislääkäri, Tapani Lahtinen tuli tapaamaan minua Porvooseen. Hän on yrityksensä kanssa kehittänyt jo aiemmin blogissa mainitsemani kudosturvotuksen mittauslaitteen Moisture Meter Compact-D:n (=MMCD), jota käytän työssäni turvotuksen toteamiseen ja hoidon seurantaan." The practicality of the MoistureMeterD Compact makes it an ideal tool for measurements in clinical settings and therapy centers for assessing tissue water changes and effects of treatment.", kerrotaan yrityksen kotisivuilla laitteen käyttötarkoitukseksi. Tapaamisemme oli erittäin antoisa, keskustelimme lymfaödeeman nykytilanteesta, hoidosta ja tulevaisuuden hoitomahdollisuuksista. Hän esitteli myös uutta teknologiaa, josta tulen jatkossa kertomaan lisää. Koen olevani todella etuoikeutettu, kun työni puolesta olen tutustunut moniin upeisiin huippuosaajiin!

Murhetta viikkoon on aiheuttanut mm KELAN-byrokratia ja Suomen lainsäädännön epäoikeudenmukaisuus. Olen joutunut kirjoittamaan Kelan korvaushakemuksia uudelleen, sillä laitos on hukkannut potilaiden sinne toimittamia korvaushakemuksia. Voi, miten tällainen "paperisotku" teettääkään ylimääräistä työtä ja kuka sen maksaa? (Yhteiskunta/veronmaksajat!) Toinen ongelma on lain kapea näkemys siitä, kuka on pätevä hoidon antaja, kenen kirjoittama lähete kelpaa kenelle, jotta hoito on korvattava. Eli KELA ei siis korvaa terveyskeskuslääkärin kirjoittamalla lähetteellä tehtyjä yksityisen kipusairaanhoitajan antamia hoitoja! Tämä on mielestäni väärin, sillä kivunhoito on mitä suuremmassa määrin fysioterapeuttista ja kuntouttavaa hoitoa eli paljon enemmän kuin perinteistä hoitotyötä.

www.kela.fi
Tarkista etuuksien myöntämisperusteet!

Terveyskeskuslääkäri voi antaa hoitoläheteen, mutta se kelpaa VAIN julkisenterveydenhuollon piirissä annettuihin sairaanhoitajan antamiin hoitoihin tai fysioterapeutin antamaan hoitoon. Koska Porvoossa (ei tietääkseni muuallakaan Suomessa) ei ole terveyskeskuksessa kivun hoitoja tekevää kipusairaanhoitajaa, tarvitaan siis tähän yksityistä kipusairaanhoitajan vastaanottoa, joka meillä Porvoossa on (siis allekirjoittanut). Jotta minun kipuvastaaottokäynneistä voi saada kela-korvausta, Sairaanhoitopalvelu-Leenan palvelut voi olla, koska potilaskäyntejä vastaanotollani oli viime vuonna 903 käyntiä (v. 2013). Tämä on hieman enemmän, kuin mitä Porvoon sairaalan synnytysosastolla oli viime vuonna synnytyksiä, Uusimaa-lehden kirjoituksen mukaan.
täytyy lähete tulla yksityiseltä lääkäriltä (koodi 901D). Tämä tulee aiheuttamaan ruuhkaa yksityslääkäriasemalle ja asettaa terveyskeskuslääkärin lähetteen minun hoidon saamisen osalta arvottomaksi tai sitten potilaat joutuvat jäämään ilman kelakorvausta, jos haluavat jatkossakin saada kivunhoidon asiantuntijan palveluita, ilman käyntiä yksityslääkärivastaanotolla. Ihan mitättömiä eivät

No, lakia ei voi muuttaa. Täytyy miettiä miten tämän ongelman voisi ratkaista? Olkoon se yksi kuluvan vuoden missioista!