Saturday, 28 July 2018

Pyyteetön auttaminen on epäuskottavaa

Ja taas tällä viikolla: "kyllä minä mieleni pahoitin!". Olen viimeiset pari kuukautta opiskellut kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyviä asioita sekä itseni kehittämistä, ihmisenä ja hoitajana. Olen saanut yhden mielestäni tärkeimmistä oivalluksista: olen hyvä ja riittävä tällaisenaan. Olen aina halunnut tukea, auttaa ja kannustaa muita. Siksi kai minusta tuli sairaanhoitaja? Olen empaattinen, hyvä kuuntelija ja ratkaisuja etsivä. Ennen kaikkea olen oma itseni 100%:sti joka tilanteessa. (Tähän tilaan pääseminen on tosin vaatinut kyyneleitä ja uhrauksia).

Olen ollut lähes koko ikäni (11-vuotiaasta asti) myös enemmän tai vähemmän potilas ja viimeiset vuodet myös kipupotilas ja samalla kipusairaanhoitaja. (Elämälle kiitos, nyt olen tällä hetkellä täysin kivuton!) Onko tämä sitä kohtalon ironiaa? Saadakseni vertaistukea ja ollakseni lähes anonyymisti kipuryhmässä, liityin tällaiseen facebokissa aikoja sitten. Nyt viimeisten opintojeni aikana oivalsin, että pyyteetön auttaminen, tukeminen ja kannustaminen on se juttu, jota haluan tehdä enemmän. Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa muita! Se on osa luonnettani ja saan siitä palkkioksi todella hyvän mielen! Absurdia, sanovat yrittäjät, mutta sanokoot. Kova businessmaailma ei ole minua varten. Teen työtä sydämellä ja uskon sen kantavan. Niin se on kantanut tähänkin asti!

Luin tällä viikolla kipuryhmän jäsenten postauksia ja eräs kirjoitus herätti huomioni. Tajusin, että kuuntelemalla ja kannustamalla sekä ohjaamalla kirjoittajaa, voisin ehkä auttaa häntä pääsemään elämässään eteenpäin. Katsoin suorastaan velvollisuudekseni viestiä hänelle ja kertoa, että minulla voisi olla neuvoja, joista hän voisi hyötyä. Ehdotin yksityisviestillä yhteydenottoa, jotta emme julkisesti riepottelisi hänen asioitaan. Henkilö kiitti ja lupasi ottaa yhteyttä tuonnempana. Olin iloinen,että olin voinut antaa hänelle tunteen, että jotain on tehtävissä. Tämän kaiken tein siis ILMAN mitään takaa-ajatuksia. Halusin vain auttaa!
hyvejohtajuus.fi


Kohta sain ryhmän ylläpitäjältä viestin, että postaamani kirjoitus on poistettu ryhmän sivuilta piilomainontana. MITÄH!? En ollut kirjoittanut mitään yritykseni nimissä. En sanonut, että minä olisin se ratkaisu, koska en todellakaan ole, vaan hän itse on, kunhan saa oikeat neuvot ja suunnan toiminnalleen. Ylläpitäjän on täytynyt katsoa FB-profiiliani ja nähdä, että olen kipusairaanhoitaja. Hän ei ajatellut minua lainkaan kipupotilaana, vaan teki omat johtopäätöksensä, jotka perustuivat hänen omiin ajatuksiinsa.Ylläpito osoitti toiminnallaan, että he eivät usko kenenkään voivan toimia pyyteettömästi, ilman oman edun tavoittelua, toisten hyväksi. Todella surullista ja välittää huonoa imagoa. Erosin ryhmästä, sillä heidän toimintansa on omien arvojeni vastaista. En voi lukea ihmisten vuodatuksia kovasta kivusta, huonosta hoidosta, ymmärtämättömästä hoitohenkilökunnasta ja väärästä kohtelusta. Tämä sattuu ja tuntuu pahalta, sillä tiedän, että asioihin voi saada muutosta, jos haluaa ja ryhtyy toimiin. Voihan se olla niinkin, että muutos pelottaa. On helpompi valittaa ja olla kipeä kuin kohdata itsensä perinpohjin, kääriä hihat ja ryhtyä toimeen paremman huomisen puolesta.

No comments:

Post a Comment