Miten elää kivun kanssa?

Katsoin eilen televisiosta mm. Inhimillinen tekijä- ohjelman ja tietysti illalla vielä kannustin upeaa kultakurkkuamme, Saara Aaltoa.  Inhimillisessä tekijässä paneuduttiin haastelliseen aiheeseen: Miten elää kivun kanssa? Ohjelmassa haastateltiin kolmea upeaa naista, joilla kaikilla on hyvin vahva omakohtainen kipukokemus ja he kertoivat omista kivunhallinta keinoistaan avoimen rehellisesti. Kiitos! Minulla on ilo ja kunnia tuntea ohjelmassa esiintynyt lääkäri, kipututkija ja kirjailija (Ota kipu haltuun kirjan tekijä) Helena Miranda. Helena on omalla esimerkillään, sinnikkyydellään ja positiivisuudellaan luotsannut Suomen kivunhoidon suuntaa.

Vielä kymmenen vuotta sitten, kun valmistuin kivunhoidon asiantuntijaksi, puhuttiin siitä, että kipua alihoidetaan Suomessa. Kivun hoitosuosituksissa korostettiin silloin lääkkeellisten menetelmien tehostamista. Nyt tieteellisten tutkimusten valossa todetaankin, että kroonisessa kivussa lääkehoidon vaste ei ole riittävän hyvä, vaan tarvitaan rinnalle muitakin hoitomenetelmiä. Parhaiten pärjäävät ne kipukroonikot, jotka ottavat aktiivisen roolin omasta hoidostaan ja opettelevat nauttimaan elämän tuomista arken kultareunuksista kivun keskellä. Ajattelumallin muutos ja elämä kivun kanssa vaatii aikaa, sopeutumista ja niinkuin Helena hyvin sanoi eilisessä ohjelmassa: on kyse aivojen kuntouttamisesta niin, että itse hallitsee kipuansa eikä kipu hallitse ihmistä! Haaste on kova, mutta mahdollinen.

Lahjaidea!

Olen ollut viikon kovan influenssan kourissa. Raju tulehdus laukaisi oman neuropaattisen kipuni ja muistin taas miltä tuntuu, kun iho on niin kosketusarka, että vaate ja suihku iholla tuntuu polttavalta kivulta! Kipukroonikolla kipumuisti "lävähtää" päälle, kun kehossa on sopivia laukaisevia ärsykkeitä. Onneksi lepo, rentoutusharjoitteet, tulehdusta ehkäisevä ravinto (paljon antioksidantteja) ja aika helpottavat oireita. Nyt tuntuu taas siltä, että elämä voittaa!

Suosittelen kaikille kipuoireisille eilistä ohjelmaa. Se näkyy YLE-Areenassa vuoden ajan. Lukekaa myös Helena Mirandan kirja. Kipusairaanhoitajana koen ajoittain tiettyä voimattomuutta ja nöyryyttä kivun edessä. Vastaanotolle tulevat kipupotilaat ovat niin "kiireisiä" ja "hektisiä", että heille on hankalaa pysyähtyä kuulemaan, mitä kivulla on heille sanottavana. Kun esitän kysymyksen, mitä aiot asian korjaamiseksi tehdä, moni odottaa avun tulevan ulkoapäin. Valitettavasti se ei toimi näin! Onneksi kohta saamme kaikki rauhoittua Joulun viettoon ja keskittyä kuuntelemaan kehoamme ja oivaltamaan,  mikä on meille hyväksi.