Sunday 27 April 2014

Kyynärpään iskuvamma

Kyllä se karman laki on hirmuinen! Aamulla aurinko paistoi ja kävin sauvakävelylenkillä. Kaikki oli hyvin. Kotona tuli sanaharkkaa puolison kanssa mitättömästä asiasta. Kiukun puuskassa käännähdin nopeasti, liukastuin sukkasillaan laminaattilattialla ja tömähdin suorilta jaloilta vatsalleni eteisen kivilattialle oikea kyynärpää edellä. PAM! Infernaalinen kipu löi tajuntaani eikä kättä voinut liikuttaa. Itkuhan siinä pääsi ja sitten makasin hetken manaillen lattialla.

Pääsin omin avuin ylös ja hain kylmäpussin kyynärpäähän ja nostin käden koho asentoon. Kipua taltuttamaan laitoin pari settiä lääkkeetömiä akupunktiokipulaastareita. Olo oli siedettävä, mutta kipua asteikolla 0-10 oli 5/10, kun se heti tapahtuman jälkeen oli n 9/10. Autoa en pysty ajamaan, en saa käteen niin paljon puristusvoimaa, että voisin vaihtaa vaihteita. Mies lähti kyyditsemään työpaikalle, josta hain PhysioTouchin ja kinesioteippiä.

Kotona tein PhysioTouch alipainehoidolla n 30 min käsittelyn koko oikeaan yläraajaan. Kipu ja paine kyynärpäässää lievittyi. Kinesioteipeillä pyrin aktivoimaan kireät faskiat hauiksessa ja kyynärpään ja ranteen välissä. Nyt käsi koukistuu hyvin, mutta sen suoristaminen on hankalaa

PhysioTouch on hyvä akuutissa vaivassa.
vielä. Suoristaessa kyynärpään ympärillä olevat kalvot ja jänteet kiristyvät ja kipu lisääntyy. Sormia yritän pumpata ja aktivoida lymfajärjestelmää tässä kirjoittamalla. Kyynärpäässä on pieni turvotus (olisi paljon isompi ilman alipainehoitoa) ja kireys eli paikallinen imflammaatio kudosvauriosta kyynärpäässä. Hermot pienessä pinteessä turvotusmassassa, koska sormien puristusvoima heikko ja käsi kylmä.

Ilta aikaa tehdä vielä aktiivisia hoitoja ja kuntouttaa kättä. Huomenna olisi työpäivä klo 9 - 17 ja hoitojen tekemiseen tarvitsen toimivaa oikeaa yläraajaa! No, katsotaan miten tässä käy.

Sunnuntain blogi on nyt lyhyt, mutta palaan asian tiimoilta ja kerron, kuinka kyynärpään iskuvamma hoituu livenä. Kipusairaanhoitaja on sen verran empaattinen, että on kokenut ja kokee monia vaivoja, jotta tietää miltä potilaasta tuntuu ja kuinka häntä voi auttaa! :)

Sunday 20 April 2014

Virvon varvon faskiat terveiks!

Pääsiäinen ja kesän tulo jatkuu! Ilma on lämmin ja aurinkoinen. Mieli virkistyy, keho herkistyy ja sydän pakahtuu kesän odotuksesta ja pääsiäisloman tuomasta hyvänolon tunteesta! Tällaisina päivinä murheet unohtuvat ja mielen valtaa valoisat, rakkaudentäytteiset ajatukset.
Eilen osa puolison lastenlapsista (ja siis meikäläisen bonuslastenlapset), Tiia, Vilma, Tilda ja Lenni kävivät meillä kylässä virpomassa. "Virvon, varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks..." Minun mieleni teki asiasta heti assosiaation työhön (tää taitaa olla merkki työnarkomaniasta?): "Virvon varvon faskiat terveeks...." Johtuneeko osaltaan viime viikon työhaasteista, jossa faskiat näyttelivät taas hyvin suurta roolia.

Mestari-kisälli-malli ja Laurean opiskelijoiden, Birgitan ja Mariannen, kivunhoidon kehittämisprojektin käytännön harjoittelu on loppunut. Nyt ladyt työstävät kirjallisia töitä ja palautetta oppimisjaksostaan. Meillä oli mukava ja intensiivinen alkuvuosi yhdessä. Toteutimme mm kuukauden kestävän asiakaspalaute kyselyn, jonka tulokset julkaisemme piakkoin. Kiitos kaikille vastanneille! Viimeisellä tapaamiskerrallamme paneuduimme manuaaliseen faskiakäsittelyyn ja teimme harjoitteita. Opiskelijoita ohjaessa joutuu itsekin aina pohtimaan toimintaansa ja oppimaansa. Olen havainnut sen, miten erilaisilla perusteilla ja erilaisella ajattelumaailmalla eri hoitoalan ammattiryhmät tekevät työtään. Tämä on oikeastaan aika hassua, koska riippumatta hoitajan osaamisalueesta, hoidettavan vaiva on sama ja keho toimii aina samalla tavalla, vaikka sitä käsittelee esim. lääkäri, fysioterapeutti, hieroja, osteopaatti, lymfaterapeutti tai kipusairaanhoitaja. Eikö tässä tapauksessa kaikilla hoitoon osallistuvilla tulisi olla laaja tieto-taito ja kokemuspohja myös muista erikoisaloista kuin ns. omastaan, jotta voitaisiin hoitaa potilasta kokonaisvaltaisemmin? Jos tätä tieto-taitoa ja kokemusta ei ole, niin tulisko meidän pyrkiä konsultoimaan muita ammattiryhmiä enemmän tai ostamaan jopa alihankintana osaamista, jonka meiltä puuttuu?

Omasssa työssäni hoidan kehoa kokonaisvaltaisesti. Ensinnäkin sairaanhoitajana eli hoitotyön asiantuntijana näen potilaani bio-psyko-sosiaalisena kokonaisuutena. Pyrin jokaisella kohtaamisella vaikuttamaan potilaani fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin sekä arjessa selviytymiseen. Ihminen on osiensa summa ja eletty elämä näkyy kehossa. Ohjauksessa ja hoidossa tulee huomioida potilaan elämäntilanne ja kokemukset sekä fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset voimavarat. Vastaanotolla paneudutaan akuutin ongelman lisäksi elämän muihin murheisiin ja haasteisiin tarpeen mukaan.


Potilas on oman elämänsä ja tilanteensa paras asiantuntija. Hänen mielipiteitään ja tuntemuksiaan

www.massagetherapy.com
Faskialinjat vaikuttavat koko ryhtiin ja kehon toimintaan!
tulee kuunnella ja arvostaa. Hoitotyön keinoin vaikutan kehon hyvinvointiin aktivoimalla verenkiertojärjestelmän toimintaa, jotta keho saa ravinteita ja happea. Hoidoilla tuen ja tehostan lymfajärjestelmän toimintaa nestetasapainon säilyttämiseksi ja kuona-aineiden poistamiseksi kehosta sekä parantamaan kehon vastustuskykyä. Lihasten ja varsinkin sidekudoksen käsittelyllä vähennän kipua ja kudosturvotusta, vapautan hermojen pinnetiloja ja kireitä faskioita eli sidekudosketjuja. Potilasta rohkaisemalla ja informoimalla sekä kannustamalla itsehoitoon, mahdollistuu yhteinen päämäärämme eli hyvän olon saavuttaminen.
Kun oma osaamiseni ei riitä, otan yhteyttä esim. potilaan hoitavaan lääkäriin tai muuhun hoitotiimiin, jota potilas käyttää. Joskus ostan alihankintana palveluita toiselta toimijalta esim. neurologiseen fysioterapiaan erikoistuneelta fysioterapeutilta tai sitten ohjaan potilaan esim. osteopaatin tai ravintoneuvojan vastaanotolle synergia edun saamiseksi hoitokokonaisuuteen.

Menihän melkoiseksi virpomiseksi ja arpoimiseksi tämäkin tarina, mutta nyt nostan ankkuria ja navigoin kokkani kohti kastejuhlaa, jossa puolisoni seitsemäs lapsenlapsi, pieni tytöntyllerö, saa tänään nimen!

Sunday 13 April 2014

Toteutuuko laki lymfahoidon osalta?

Jälleen kerran haasteellinen ja ihastuttava sekä tunnekuohuinen ja vihastuttava viikko! Voisin kevyesti mainita ja kirjoittaa monesta turhauttavasta epäkohdasta maamme terveydenhuollossa. Mutta tänään ajattelin antaa taas kerran ajattelemisen aihetta lymfahoidon tiimoilta.

Selailin uutta Kipuviesti-lehteä 01/14 ja sieltä osui silmääni Murtolan, Siltasen ja Salanterän kirjoittama artikkeli: Potilaskeskeisessä kivun hoidossa potilaalla on aktiivinen rooli. Siinä tutkijanaiset käyttivät viitteenä mm. lakiperusteita eli Laki potilaan asemasta ja oikeuksista vuodelta 1992. Heräsi ajatus: eikö tämän sama lain pitäisi kattaa kaikkea potilashoitoa? Kyllä vain! Ja laissa sanotaan:
3 §
Oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun
"Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. ......
Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan..........
Potilaan äidinkieli, hänen yksilölliset tarpeensa ja kulttuurinsa on mahdollisuuksien mukaan otettava hänen hoidossaan ja kohtelussaan huomioon........"
 
Korostin lainaamassani tekstissä tiettyjä asioita, jotka mielestäni eivät täysin toteudu esim. lymfahoitoa vaativien potilaiden kohdalla. Tässä perusteluni:
1) Lymfahoidon tarpeen arvioi koulutettu ammattihenkilö eli lymfaterapeutti. Lääkäreiden ja hoitajien tai fysioterapeuttien peruskoulutukseen ei kuulu lymfaterapian opintoja.
www.finlex.fi
2) Lääkäri on vastuussa potilaan kokonaishoidosta ja jos hän ei ymmärrä lymfaterapian tarpeellisuutta, voi hän virheellisesti, puutteellisten tietojensa perusteella arvioida, että potilas ei tarvitse tai hyödy lymfaterapiasta.
3) Vaikka lääkäri suosittelisin ja määräisi lähetteellä lymfaterapiaa potilaalle, voi potilas olla vähävarainen eikä pysty käymään lymfaterapiassa, vaikka se
 olisi hänen terveydentilansa takia tarpeellista.
4) Maksusitoumusta potilaalle ei myönnetä, koska kunta/kaupunki ei myönnä maksusitoumuksia. Tämä on mielestäni Potilaslain väärin tulkintaa, sillä jos potilaan terveydentila edellyttää lymfaterapiaa ja potilaalla on oikeus hyvään hoitoon, niin onko kaupungilla/kunnalla oikeus loukata potilaan ihmisarvoa ja evätä häneltä varattomuuden takia tarpeellinen hoito?
 
Toivoisin pikkuhiljaa kannanottoa tähän problematiikkaa, joka on yhteinen koko maassamme! (Näin olen kuullut kollegoilta.) Syöpähoidot ovat Suomessa huipputasoa, mutta hoitojen jälkiseuraukset, kuten esim. lymfaödeeman hoito on Suomessa huonosti organisoitu ja koordinoitu. Erikoissairaanhoito sanoo, että perusterveydenhuollon tehtäviin kuuluu jatkohoidon järjestäminen ja esim. lymfaterapian maksusitoumusten myöntäminen, mutta totuus on ihan muuta. Tässä olisi jollekin tutkijalle hyvä tutkimuksen paikka, jotta saataisiin jonkinlainen asetus ja ohjeistus lymfaterapian järjestämisestä syöpäleikattujen potilaiden kuntoutukseen.
 
Maailmassa on toki monta tärkeää asiaa, mutta jos SINÄ saat tai olet saanut jo, syöpähoitojen jälkeen elinikäisen ja kroonisen lymfaödeeman, niin toivot varmaankin, että potilaslaki totutuisi osaltasi. Jokaisella on oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun!
 

Sunday 6 April 2014

Kipupotilaalla on oikeus hyvään hoitoon

Neljä ja puoli lomapäivää olivat todella tarpeen! Alkuvuoden tiukka työtahti vaati nimittäin veronsa ja superhyvä vastustuskykyni petti Sairaanhoitajapäivien jälkeen. Sain flunssan ensimmäisen kerran puoleentoista vuoteen! No, onneksi on hyvät "dropit". Corsentialiksen voimalla tauti talttui alle viikossa. Huomenna siis töihin. Minilomallani ehdin piipahtamaan Tukholmassa puolisoni kanssa sekä Pertunmaalla ja Raaseporissa. Matkailu avartaa ja antaa perspektiiviä asioihin, mutta nämä pohdinnat jätän toiseen kertaan.

Kuulun useimpiin ns. suljettuihin Facebook-ryhmiin. Olen mielenkiinnolla seurannut Suomen kivuntutkimusyhdistyksen sivuja, joissa TYKS:in kipupoliklinikalla työskentelevä lääkäri, Nora Hagelberg, on raportoinut palautetta Oulussa 3.-4.4. pidetystä Kivuntutkimusyhdistyksen 18. vuosikokouskoulutuksesta. Hän kertoo, että päivät ovat olleet erittäin antoisat. Puhujina on ollut useita valovoimaisia suomalaisia (mm. Maija Haanpää, J-P Kouri jne) ja kansainvälisiä kipuluennoitsijoita. Yhdistyksen kunniajäsenksi valittiin ylilääkäri, fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen. Oikein paljon onnea Timolle upeasta panostuksesta kivunhoidon kehittäjänä!

Päivillä on käyty myös keskustelua siitä, voidaanko kipupotilaita hoitaa menestyksekkäästi perusterveydenhuollossa? Lääkäri Esko Haapamäki Muhoksen terveyskeskuksesta esitti, että jokainen kipupotilas tarvitsee ja ansaitsee terveydenhuoltojärjestelmässä oman lääkärin. Hänen mukaansa hoitosuhde voi olla myös hoitajaan, mutta hän esitti epäilyksensä siitä, että onko terveyskeskuksissa kipua tuntevaa hoitajaa?

Hagelberg kertoo FB-sivuilla  myös Heidelbergin yliopiston professori Hertal Florin esityksestä. Hän kertoi, miten ei-lääkkeelliset, käyttäytymiseen vaikuttavat, hoitomenetelmät toimivat hyvin kivun hoidossa spesifisesti tietyn aivoalueen kautta. Lääkehoidot kun vaikuttavat laaja-alaisesti ja epäspesifisesti. Tämä on míekenkiintoista! Toivottavasti lääkkeettömät kivunhoitomenetelmät saavat pian enemmän arvostusta myös meillä Suomessa.

Itse olen nähnyt ja vakuuttunut monesta lääkkeetömästä hoitomenetelmästä. En luopuisi enää mistään hinnasta PhysioTouch-laitteesta, jolla voin hellävaraisesti ja tehokkaasti hoitaa erilaisia kipuja ja turvotuksia. Toinen mahtava kliinisesti tutkittu, testattu ja tehokas lääkkeetön hoitomuoto on LifeWave-akupunktiolaastarit. Toisella suljetulla FB-sivulla on julkaistu tieto kliinisestä kaksoissokko - ja plasebokontrolloidusta tutkimuksesta, joka on tehty arvotetun ranskalaisen lääkärin, Pierre Volckmannin, toimesta tunnetussa ranskalaisessa Generale De Santé - sairaalassa. Volckmann on Ranskan sairaalajärjestelmän johtaja (yli 75 julkista ja 27 yksityistä sairaalaa kattava järjestelmä) ja AFSSAPS:n kipuekspertti. AFSSAP on Suomen lääkintöhallitusta vastaava organisaatio, joka vastaa lääketieteellisten tuotteiden turvallisuudesta. Akupunktiokipulaastareilla tehty tutkimus
toteutettiin sadalle krooniselle kipupotilaalle lääkäreiden toimesta sairaalaolosuhteissa. Tulos oli merkittävä, sillä 94% kipulaastareiden käyttäjistä koki merkittävää kivun lievenemistä hoidon aikana.

Médecin rééducateur (fysiatri), Dr Pierre Volckmann
Centre des Iris, Lyon
Lääkkeettömien hoitomenetelmien kirjo on valtava! Kaikki mikä vaikuttaa kipupotilaan asenteisiin, ajatuksiin, toimintaan ja arjessa selviytymiseen on tärkeää ja tehokasta. Vähiten merkitystä ei todellakaan ole vuorovaikutuksella ja kommunikoinnilla sekä oikean tiedon jakamisella. Luottamuksellinen ja kunniottava hoitosuhde on kipupotilaalle korvaamattoman tärkeä. Tämä voi olla hoitosuhde moniammatilliseen kivunhoidon hoitotiimiin kuuluvan jäsenen kanssa. Tämä ei  välttämättä aina ole lääkäri, vaan se henkilö, joka tietää, osaa ja pystyy toimimaan potilaan "omanahoitajana" hoitoprosessissa.