Kuuntele kehoasi!

Hoitajan työssäni tapaan päivittäin kivun ja turvotusten kanssa kamppailevia ihmisiä. Empaattisesti ja asiantuntevasti pyrin arvostavaan ja aktiiviseen kohtaamiseen. Mutta olen täysin varma, että en läheskään aina pysty ihan kokonaan ymmärtämään potilaani ongelman kokonaisvaltaista syvyyttä ja merkitystä elämänlaatuun. Varsinkin kipu, on niin kovin subjektiivinen asia. Kipukokemukseen vaikuttavat niin monet tekijät sekä fysiologisella, psykologisella että sosiaalisella tasolla. Vasta nyt, kun itselläni on edelleen vaivana kireän pakaralihaksen aiheuttama vasempaan jalkaan säteilevä iskiaskipu, voin jonkin verran syvemmin asettua samalle taajuudelle potilaitteni kanssa.

Kipu on yleensä varoitus signaali. Se kertoo epätasapainosta kehossa! Se on tila, joka saa meidät pysähtymään, ottamaan aikalisän ja kuuntelemaan kehoamme. Mutta osaammeko kuunnella sitä?

Hyvinvointiohjelma on osa omaa terveydenhoitoani.

Yhteiskuntamme on kovin medikalisoitunut ja kiire sekä tehokkuus ovat arvostettuja asioita. Sairastaminen on epätehokasta ja väheksyttävää. Se on tila, jonka poistamista toivotaan välittömästi. Tehokkuuteen kuuluu, että emme anna itsellemme aikaa toipua. Haemme välittömästi lääkitystä tai toimenpiteitä lääkärin vastaanotolta. Pillerit, pulverit ja piikit sekoittavat kehomme tasapainoa entisestään. Erilaiset myrkyt kuormittavat puolustusjärjestelmäämme ja kehon kykyä pyrkiä korjaamaan syntynyt epätasapainotila. Tässä en SUINKAAN halua väheksyä lääketieteen ja farmakologian tai teknologian tuomia hoitomenetelmiä, jotka joskus ovat todellakin tarpeen ja suotaviakin, mutta paljon on siis myös ns. turhaa käyttöä. Missä on meidän luottamus omaan osaamiseemme? Missä on ns. "talonpoikaisjärki"? Useimmat meistä tietävät, mikä asia auttaa omaan vaivaan, mutta haluamme silti kuulla vielä asiantuntijan mielipiteen. Asiantuntija on kuitenkin aina ulkopuolinen tilanteessa. Minä itse olen siis itseni paras asiantuntija! Samoin sinä olet itsesi paras asiantuntija.

Media pursuu kaikkia hyviä ohjeita liikunnasta, ravinnosta, levosta ja yleensäkin elämänhallinnasta. Niistä voi ottaa oppia ja tietoa, mutta jokaisen on luotettava omaan arvioonsa siitä, mikä on minulle hyväksi. Sisäinen motivaatio, halu ja innostus sekä itsetutkiskelu ovat avaimia oikeaan laatuiseen toimintaan. Jokaisen tulee löytää konkreettisia työkaluja, jolla voi syventää yhteyttä itseensä ja saada omat sisäiset voimavarat käyttöön. Tällaisia "työkaluja" voi saada tekemällä asteittaisia, pysyviä muutoksia hyvinvoinnin parantamiseksi, kuten esim. lisäämällä arkiliikuntaa, syömällä tasapainoista ravintoa, josta oma keho energisöityy ja palautuu sekä hidastamalla vauhtia ja löytämällä aikaa itselleen tärkeille asioille. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta matkasta päämäärään tulee muistaa nauttia!