Sunday 13 April 2014

Toteutuuko laki lymfahoidon osalta?

Jälleen kerran haasteellinen ja ihastuttava sekä tunnekuohuinen ja vihastuttava viikko! Voisin kevyesti mainita ja kirjoittaa monesta turhauttavasta epäkohdasta maamme terveydenhuollossa. Mutta tänään ajattelin antaa taas kerran ajattelemisen aihetta lymfahoidon tiimoilta.

Selailin uutta Kipuviesti-lehteä 01/14 ja sieltä osui silmääni Murtolan, Siltasen ja Salanterän kirjoittama artikkeli: Potilaskeskeisessä kivun hoidossa potilaalla on aktiivinen rooli. Siinä tutkijanaiset käyttivät viitteenä mm. lakiperusteita eli Laki potilaan asemasta ja oikeuksista vuodelta 1992. Heräsi ajatus: eikö tämän sama lain pitäisi kattaa kaikkea potilashoitoa? Kyllä vain! Ja laissa sanotaan:
3 §
Oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun
"Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. ......
Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan..........
Potilaan äidinkieli, hänen yksilölliset tarpeensa ja kulttuurinsa on mahdollisuuksien mukaan otettava hänen hoidossaan ja kohtelussaan huomioon........"
 
Korostin lainaamassani tekstissä tiettyjä asioita, jotka mielestäni eivät täysin toteudu esim. lymfahoitoa vaativien potilaiden kohdalla. Tässä perusteluni:
1) Lymfahoidon tarpeen arvioi koulutettu ammattihenkilö eli lymfaterapeutti. Lääkäreiden ja hoitajien tai fysioterapeuttien peruskoulutukseen ei kuulu lymfaterapian opintoja.
www.finlex.fi
2) Lääkäri on vastuussa potilaan kokonaishoidosta ja jos hän ei ymmärrä lymfaterapian tarpeellisuutta, voi hän virheellisesti, puutteellisten tietojensa perusteella arvioida, että potilas ei tarvitse tai hyödy lymfaterapiasta.
3) Vaikka lääkäri suosittelisin ja määräisi lähetteellä lymfaterapiaa potilaalle, voi potilas olla vähävarainen eikä pysty käymään lymfaterapiassa, vaikka se
 olisi hänen terveydentilansa takia tarpeellista.
4) Maksusitoumusta potilaalle ei myönnetä, koska kunta/kaupunki ei myönnä maksusitoumuksia. Tämä on mielestäni Potilaslain väärin tulkintaa, sillä jos potilaan terveydentila edellyttää lymfaterapiaa ja potilaalla on oikeus hyvään hoitoon, niin onko kaupungilla/kunnalla oikeus loukata potilaan ihmisarvoa ja evätä häneltä varattomuuden takia tarpeellinen hoito?
 
Toivoisin pikkuhiljaa kannanottoa tähän problematiikkaa, joka on yhteinen koko maassamme! (Näin olen kuullut kollegoilta.) Syöpähoidot ovat Suomessa huipputasoa, mutta hoitojen jälkiseuraukset, kuten esim. lymfaödeeman hoito on Suomessa huonosti organisoitu ja koordinoitu. Erikoissairaanhoito sanoo, että perusterveydenhuollon tehtäviin kuuluu jatkohoidon järjestäminen ja esim. lymfaterapian maksusitoumusten myöntäminen, mutta totuus on ihan muuta. Tässä olisi jollekin tutkijalle hyvä tutkimuksen paikka, jotta saataisiin jonkinlainen asetus ja ohjeistus lymfaterapian järjestämisestä syöpäleikattujen potilaiden kuntoutukseen.
 
Maailmassa on toki monta tärkeää asiaa, mutta jos SINÄ saat tai olet saanut jo, syöpähoitojen jälkeen elinikäisen ja kroonisen lymfaödeeman, niin toivot varmaankin, että potilaslaki totutuisi osaltasi. Jokaisella on oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun!
 

No comments:

Post a Comment