CRPS - hankala neuropaattinen kipu

Hyvää YK:n päivää kaikille ja muistakaamme siirtää ensi yönä kelloja talviaikaan. Ihanaa saada nukkua tunnin kauemmin. Talviaikaan siirtyminen oli tuskallista niinä kertoina, kun nuorena hoitajana olin yövurossa ja kello olikin vasta kolme, kun luulin sen jo olevan neljä. Tsemppiä kaikille yötyöläisille, saatte myötätuntoni!

Viime viikolla referoin uuden Kipuviesti-lehden artikkelia. Lehti on täyttä asiaa, joten ajattelin nostaa sieltä esiin vielä EL, dosentti Nora Hagelbergin kirjoittaman aiheen; CRPS vamman tai leikkauksen jälkeen (sivu 23-28). Olen jo aiemmin kirjoittanut aiheesta blogissani 23.8.2014. Tämä monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä (complex regional pain syndrome, CRPS) luokitellaan neuropaattiseksi kivuksi. Sen syntymekanismi on puutteellisesti tunnettu, mutta tavallisesti sen aiheuttaa edeltävä vamma tai leikkaus. Kipu on tyypillisesti vammautuneen tai leikatun alueen raajassa. Se tuntuu polttavana, säteilevänä ja aiheuttaa tuntohäiriöitä sekä raajan väri- ja lämpötila muutoksia. Lisäksi raajassa voi olla liikerajoitusta, lihasvoiman heikkenemistä, vapinaa, hahmotuksen häiriöitä ja halvauksen tapaisia oireita. Tilanne on siis todella vaikea ja invalidisoiva.

Artikkelissa Noora referoi mm. Hollantilaista tutkimusta, jossa tutkittiin 596 potilasta. Näistä ranteen, veneluun, nilkan tai viidennen jalkaterän luun murtuman saaneista 7%:lle kehittyi CRPS. Väestöpohjaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa ilmeni, että verenpaineen hoidossa käytettävien lääkkeiden, ACE-estäjät, käyttöön liittyy kohonnut mahdollisuus saada CRPS vamman tai

http://www.practicalpainmanagement.com

leikkauksen jälkeen. CRPS:n ehkäisyssä on keskeistä akuutin (vamman tai leikkaksen jälkeisen) kivun tehokas ja hyvä hoito sekä raajan varhainen liikeharjoittelu ja tehokas moniammatillinen kuntoutus! Lääkkeiden tehosta on niukasti tutkittua tietoa.

Miksi tartuin aiheeseen? Kipusairaanhoitajan vastaanotolle tulee silloin tällöin CRPS - vaivan saaneita, joilla tila on jatkunut ikävän pitkään. Hartain toiveeni on, että kaikki ns riskitapaukset voitaisiin nykymenetelmillä ja nykytiedon valossa diagnosoida mahdollisimman nopeasti ja hoito- ja kuntoutustoimet aloitettaisiin viivyttelemättä! Tämä parantaisi CRPS:n ennustetta eikä niin monelle pääsisi kehittymään elinikäistä invaliditeettia.