Posts
Pienen hoitajan pää kääntää kuitenkin samalla hetkellä katseen ja ajatukset lähiympäristöön, koska omassa työssäni näen, koen ja aistin kivun ja tuskan päivittäin. "Älä koske siihen niskaan! Se on kuin tulessa. Mitä, onko se vieläkin noin paha?....Eilisiltainen hiljaisuus on tänä aamuna unta. Painajainen jatkuu tauotta: jokin kaamea murskaaja hakkaa takaraivoa, poltinrauta sähähtää säännöllisin väliajoin kaulallani ja vuorotellen supistuva ja laajeneva synnytyspolton kaltainen tuska riehuu päässä ja hartioissa. Kenelle minä kerron, mitä minussa nyt tapahtuu?" - Tämä ote on kipupotilas Marja-Leena Parkkisen kirjasta Näkymätön kipu (2001), mutta todellisuutta päivittäin yli miljoonalle kroonisen kivun kanssa kamppailevalle.
Suomen kipu ry toimii pitkäkestoisesta kivusta kärsivien, heidän läheistensä, hoitohenkilökunnan sekä kipuasioista kiinnostuneiden valtakunnallisena etu- ja yhteistyöjärjestönä. Järjestön sivulta löytyy tietoa vertaistuki ryhmistä, joita kokoontuu monella paikkakunnalla. Porvoossa ryhmän vetäjänä toimii Aila Salmi ja ryhmä kokoontuu Gammelbackan Yhdistyskeskuksessa. Ryhmän jäsenten blogit toimivat myös vertaistukena ja oman tarinan kirjoittaminen on todella terapeuttista. Kannattaa kokeilla!
06/15 Yhdistys esitti kannanoton kipulääkäreiden määrän riittämättömyydestä. Tilanne on todellinen ja hankala. Kipusairaanhoitajana törmään päivittäin kipupotilaisiin, jotka ovat kulkenee pitkän tien etsien kivun hallintakeinoja ja lievitystä kärsimyksilleen. Joskus voin olla hetken se auttava käsi, joka valaa uskoa ja valoa hieman parempaan huomiseen. Joskun pystyn hoitotoimilla vähentämään kipua ja stressiä. Joskus voin olla vierellä kulkija ja omien resurssien tukija. Jos voin vain olla....läsnä!
 |
| https://youtu.be/-B4A-QYqg68 |
No comments:
Post a Comment