Voiko kipu olla mahdollisuus?

"Tippaleipä" aivoissani kuhisee! Kaivan kirjahyllystä lääkäri Antti Heikkilän kirjoittaman kirjan Siunattu kipu. Olen maininnut siitä aiemmin blogissani jo 30.5.2011. Antti oli 19.8.2016 Lähiradion taajuudella 100,3 MHz ja puhui siellä mm. kirjastaan. Ohjelmasta löytyy n. tunnin mittainen nauhoite, jota suosittelen kaikille kipupotilaille ja heidän läheisilleen.

Jos minulla ei olisi ollut kunnia muutama vuosi sitten tutustua Anttiin ja pohtia yhdessä Suomen kivunhoitoa, voisin pitää häntä outona. Tämä itseään "kansan mieheksi" tituleeraava lääkäri on aikamme nero ja edelläkävijä, jota ihailen suuresti! Toivon, että omassa työssäni ja toiminnassani voin edes hitusen edistää samankaltaista ajattelua ja uudistusta (joka itseasiassa ei edes ole uutta).

Antin haastattelun mukaan vain 20 % väestöstä (nyt puhumme varsinkin kivusta kärsivistä) ottaa vastuun itsestään. Me haemme apua terveydenhuollosta, joka toimii tänä päivänä niukoin resurssein ja keskittyen vain oireiden hoitoon. Kipuun määrätään ensisijaisesti lääkkeitä, joilla on haittavaikutuksia, joihin annetaan toista lääkettä, jne. Useilla vanhuksilla saattaa olla lääkelistalla jopa parikymmentä pilleriä päivässä tällä hoito-ohjelmalla. En ole lääkevastainen, mutta jokainen ymmärtää, mitä tällainen määrä kemikaalia tekee kehossamme: ei se ainakaan tasapainoita fysiologiaamme. Asiasta ei ole soveliasta keskustella eikä lääkärin ohjeita sovi arvostella! Kuitenkin, jokainen meistä voi valita kohdallaan, millaista hoitoa me haluamme vastaanottaa ja mikä tieto on sitoutumatonta ja meille täsmennettyä. Jokainen on viimekädessä vastuussa omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan. Kukaan toinen ei voi tuntea tuskaasi eikä elää elämääsi!

Kipusairaanhoitaja suosittelee!

Kipu voi olla mahdollisuus. Se on (usein) hälytysmerkki siitä, että jotain on pielessä. Psykoneuroimmunologian äiti, lääkäri Candace Pert  (1946-2013) löysi vuonna 1972 molekyylin, joka nimettiin endorfiiniksi. Löytö kohautti maailmaa ja sai Nobelin palkinnon. Sen pokkasi Pertin kateellinen esimies. Aivot tuottavat endorfiinia, joka aiheuttaa mielihyvän tunteen. Se vaikuttaa aivoissa samassa paikassa kuin morfiini. Voimme itse vaikuttaa toiminnallamme tähän aivojen järjestelmään. Aivot kommunikoivat kehon kaikkien solujen kanssa.

 Tunne, ajatus ja asenteet vaikuttava toimintaamme. Kipua ei voi ymmärtää perehtymättä ihmisen mielen toimintaan. Kuvittelemme, että tietoinen mieli hallitsee kaikkea. Solubiologi Bruce Liptonin mukaan tietoinen mieli kykenee operoimaan 40 bitin sekuntinopeudella, kun taas  tiedostamaton operoi 20 miljoonan bitin nopeudella. Kun tätä tietoa verrataan tietokonemaailmaan, on aivojen tiedostamattoman osan toiminta 500 000 kertaa nopeampi kuin tietoisen. Ei siis ole epäilystä siitä kumpi puoli hallitsee elämää.

Edellä mainituilla asioilla haluan tuoda esille seikan, että tieto on se juttu, jolla voimme muuttaa tapojamme ja ajatuksiamme, jotka puolestaan vaikuttavat toimintaamme ja sitä kautta hyvinvointiimme ja terveyteemme.  Lääke lievittää oiretta, kuten esim kipua, mutta se ei korjaa eikä paranna. Muutos täytyy lähteä meistä itsestämme. Kipu on mahdollisuus. Se puskee meidät ahdistuneina ja pelokkaina nurkkaan, josta pois pääsy vaatii oman elämän ohjaksiin tarttumista ja toiminnan muutosta!

Olen kipusairaanhoitaja ja kipupotilas, joka on kantapään kautta kokenut tämän kaiken, joten uskallan jo sanoa mielipiteeni ääneen. :)