Kansallinen kivun hoidon toimintasuunnitelma 2017-2020

Lämmin kiitos kaikille, jotka kävitte tervehtimässä minua yritykseni Avointen ovien päivänä! Kiitos muistamisesta, ihanista lahjoista ja kannustuksestanne sekä tuestanne, hyvät ystävät! Yhteistyö on voimaa ja ilman ihania asiakkaita/potilaita ja yhteistyökumppaneita ei tätä toimintaa olisi olemassa!

Tänään olen lueskellut Valtioneuvoston julkaisuarkiston sivulta löytyvää Kroonisen kivun ja syöpäkivun hoidon kansallista toimintasuunnitelmaa vuosille 2017-2020. Tämä on Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman asiantuntijaryhmän ja Suomen kivuntutkimusyhdistyksen yhteistyössä tekemä kartoitus ja toimintasuunnitelma kroonisen ja syöpäkivun hoidon saatavuuteen Suomessa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän 60 sivuiseen julkaisuun. Tässä suunnitelmassa esitetään keskeiset toimenpiteet, joilla luodaan yhdenvertaiset, potilaslähtöiset ja laadukkaat palvelut kroonisen ja syövän aiheuttaman kivun monialaiseen ja moniammatilliseen hoitoon.

Joka viides työikäinen suomalainen kärsii kroonisesta kivusta. Tästä johtuvasta työkyvyttömyydestä aiheutuu yhteiskunnalle erittäin suuria kustannuksia. Pelkästään selkäsairauksien vuoksi maksettujen sairauspäivärahojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden kustannukset olivat raportin mukaan 469 miljoonaa euroa vuonna 2013. Tehokas kivunhoito voi siis olla kokonaistaloudellisesti hyvin kannattavaa. Varsinkin peruspalveluiden edellytyksiä hoitaa kipua suositusten mukaisesti on välttämätöntä parantaa. Toiminnan kehittämisessä on työryhmän mukaan painotettava kivun kroonistumisen ehkäisemistä edistämällä terveellisiä elämäntapoja ja hoitamalla akuuttia kipua tehokkaasti. Huomiota tulee kiinnittää kipupotilaan toiminta-ja työkyvyn sekä elämänlaadun ylläpitämiseen.

kuva: tiede.fi

Jotta kivun hoidon arvostus ja osaaminen saataisiin suosituksen mukaiselle tasolle, tulee lääkäreiden, psykologien, fysioterapeuttien ja sairaanhoitajien koulutukseen lisätä kivun hoidon opetusta. Tulevaisuudessa tulisi esim. jokaisessa oppilaitoksessa sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien peruskoulutuksen alussa olla opintokokonaisuus kivunhoidon perusteista ja myöhemmässä vaiheessa joka jaksolla eri erikoisalojen yhteydessä kivunhoidon opintoja. Näiden tulisi näkyä selkeästi myös opinto-suunnitelmissa. Kaikkien käytännön harjoittelujaksojen yhtenä tavoitteena pitäisi niin ikään olla perehtyminen potilaan kivunhoitoon.

Toivon todella, että nyt siirrytään teoriasta käytäntöön, jotta kivun hoitokin saisi tarvitsemansa resurssit tässä uudessa Sote-uudistuksessa. Haaveilen jopa siitä, että jatkossa voisin toimia sairaanhoitajien koulutuksessa kivunhoidon kouluttajana.