Mihin aikasi katosi?

Olen tänään pohtinut ajan hallintaa ja sen merkitystä. Kuinka usein saankaan kuulla potilailtani, läheisiltäni, ystäviltäni ja muutama vuosi sitten jopa itseltäni:" Minulla ei ole aikaa hoitaa itseäni!" tai " Minulla ei ole aikaa harrastaa, tavata läheisiäni tai levätä!" Mitä? Mihin aikasi katosi?

Meillä on elämämme aikana käytettävissä noin 30 000 vuorokautta ja vuorokaudessa n 24 tuntia.  Aikaa me emme voi hallita, mutta omia elämän valintoja voimme. Valintamme perustuvat arvoihin, jotka ovat jokaiselle henkilökohtaisia ja erilaisia. Jos siis olet tyytymätön vallitseviin olosuhteisiin, terveydentilaasi, työhösi, toimentuloosi, parisuhteeseesi, elämäntapaasi, jne. niin päätä tehdä asialle jotain. Tartu härkää sarvista, kääri hihat, älä jää tuleen makaamaan, vaan toimi! 

Nykyaika on täynnä keksintöjä, teknisiä ratkaisuja, digitaalisaatiota ja mahdollisuuksia, jotka helpottavat elämäämme ja tehostavat toimintojamme. Silti meillä on vähemmän aikaa kuin koskaan ennen! Aineellinen hyvinvointi kannibalisoi henkistä hyvinvointiamme. (Hyvä lause, jonka lainasin kirjasta: Ystävämme aika, ajanhallinnan abc, Positiivarit, 2004.) Kiire on hyväksytty osaksi arkea. Burn out, masennus, stressi ja riittämättömyyden tunne syntyvät tilanteessa, kun tunnemme menettäneemme oman ajan hallinnan. Tehokkuudesta ja nopeudesta on tullut ihmisluonnon vastainen arvo. Jollain se ilmenee niin kovana kiireenä, että he eivät ehdi tehdä mitään!

Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen! Menneisyys ei palaa, nykyisyys ei kestä ja tulevaisuus on tuntematon. Kun opimme kieltäytymään malleista, joita meille "syötetään", opimme hallitsemaan aikaamme. On luovuttava asioista, jotka eivät palvele päämääräämme. Valitaan tilalle asioita, joilla on meille merkitystä! Esim. itse olen valinnut lyhyemmät työpäivät ja vähemmän työtunteja, pienemmän työtulon ja enemmän aikaa oman hyvinvoinnin hoitamiseen sekä yhdessäoloon läheisteni kanssa! Oravanpyörästä pois hyppääminen oli vaikeaa, mutta kannattavaa, olen onnellisempi kuin koskaan!

Ajanpuutetta ja jatkuvaa kiirettä voi verrata uusköyhyyteen, johon kenenkään ei tarvitse suostua! Ajan haaskaaminen eroaa tavaran haaskaamisesta siinä, ettei tähteeksi jää mitään! (Positiivarit, 2004)