Fibromyalgia - edelleen kummajainen?

Posti toi uusimman Scandinavian Journal of Pain -lehden ja selaillessani sitä huomasin artikkelin fibromyalgiasta. Suomalaisista lääkäreistä koostuva tukijatiimi (Gauffin, Hankama, Kautiainen, Arkela-kautiainen, Hannonen ja Haanpää, 2011) on tutkinut The Fibromyalgia Impact Questionaire (FIQ)- mittarin suomalaisen version (Finn-FIQ) käyttömadollisuutta. Tutkijat totesivat, että laajasti käytettyä fibromyalgiapotilaiden toimintakykyä kuvaavaa mittaria, voidaan käyttää menestyksekkäästi käännettynä versiona suomalaisten fibromyalgia potilaiden diagnoostiikan ja toimintakyvyn mittarina.
www.scandinavianjournalpain.com/article/.../abstra...
"Tää on varmaan ihan hyvä juttu", ajattelin, mutta tärkeämpää mielestäni olisi yhä enemmän panostaa varhaiseen fibromyalgian diagnosointiin sekä diagnoosin saaneen potilaan tukemiseen ja ohjaukseen.

Fibromyalgiaa sairastaa 2-5% väestöstä ja se on tavallisempaa naisilla kuin miehillä. Tavallista sairastuminen on työikäisenä, mutta myös lapset ja nuoret voivat sairastua tähän laaja-alaiseen kipuoireyhtymään. Oireet ovat todella moninaiset ja herättävät pelkoa vakavasta sairaudesta. Sen tähden onkin tärkeää saada oikea diagnoosi, jotta poissuljetaan muiden sairauksien mahdollisuus. Vasta sittten, kun saadaan ns. mielenrauha, voidaan aloittaa kuntoutuminen ja kipujen hallinta. Ns. omahoitaja ja  -lääkäri ovat ensiarvoisen tärkeitä juuri fibromyalgiaa sairastavalle. Näin vältytään turhilta lääke- ja hoitokokeiluilta sekä tutkimuskierteeltä.



FM:n diagnosoinnissa palpoidaan triggerpisteet!

2000-luvun alussa olin aktiivisesti mukana Reumaliiton järjestämässä Fibromyalgian Kuntoutuspaletti-projektissa. Toimin paikallisena projektivastaavana Karjaan kaupungin perusterveydenhuollon avokuntoutus hankkeessa, jossa fibromyalgiapotilaiden ryhmiä kuntoututettiin terveyskeskuksen toimesta työnohessa. Ryhmät kokoontuivat iltaisin ja vertaistuen sekä tietoiskujen (lääkärin, hoitajan, fysioterapeutin ja sosiaalityöntekijän luennot) lisäksi ohjelmaan kuului erilaisten liikuntalajien kokeilu ja kunnon testaus.    Tulokset olivat hyviä. Avokuntoutus oli yhtä tehokasta kuin aikaisemmin (ja edelleenkin) järjestettävä laitoskuntoutus, mutta paljon halvempaa ja joustavampaa.

Paljon kuulee edelleenkin sanottavan, että fibromyalgiaan ei ole tehokasta hoitoa. Ehkä näin on tutkimusten valossa, mutta oma kokemukseni on, että paljon voidaan tehdä, oireita lievittää, kuntouttaa ja opastaa potilasta elämänhallinnassa. Fibromyalgian hoito on enemmänkin tahtoasia!