Kivun psykologiaa

"Nykykäsityksen mukaan elimellisten tekijöiden ohella psyykkiset ja sosiaaliset tekijät ovat myötävaikuttamassa kipuongelmaan, sen syntymiseen, jatkumiseen ja seurauksiin. Psyykkisillä tekijöillä ei tässä tarkoiteta mielenterveyshäiriöitä vaan esimerkiksi ihmisen käsityksiä, odotuksia, kokemuksia, suhtautumistapoja, pyrkimyksiä, tunnereaktioita ja käyttäytymistä:" (Estlander, 2003 Kivun psykologia.) Tämä on asia, johon viikottain törmään vastaanotollani ja saman allekirjoittavat varmaan muutkin kivun hoitotyössä toimivat. Mitä tehdä? Miten näin kokonaisvaltaista ongelmaa voi tai tulee lähestyä? Jokainenhan tietää, että kipu rajoittaa toimintakykyä ja aiheuttaa masennusta. Lisäksi kivun mukanaan tuoma passiivisuus ja masennus herkistävät kivulle. Ollaan siis eräänlaisessa noidankehässä!



Hyvä opas, jota saa vastaanotoltani tai sen voi tilata Suomen kipy ry:ltä

Syiden ja seurausten erottaminen pitkään jatkuneessa kivussa on mahdotonta. Jatkuva kipu aiheuttaa potilaassa ja hänen  läheisissään ahdistusta, hämmennystä, huolestumista, ärtymystä ja epätoivoa. Kipu lisää terveyspalveluiden käyttöä ja taloudellista epätasapainoa. Potilaat valittavat, että heitä ei ymmärretä eikä kukaan ota vastuuta kokonaishoidosta. Tilanteen kuvaileminen on vaikeaa! Miten päästä kierteestä?

Kivunhoidossa korostuu potilaan kokonaisvaltainen kohtaaminen, kuuntelu ja läsnäolo. Kipuongelman kartoittamiseen ja hoitosuunnitelman käynnistämiseen menee kipusairaanhoitajan vastaanotolla 1 - 1,5 tuntia. Sen jälkeen vasta voidaan aloittaa kivun hallintaan ja hoitoon tähtääviä toimintoja. Erityisen tärkeää on ottaa huomioon potilaan elämäntilanne, voimavarat ja resurssit. Yhteistyöverkoston luominen ja moniammatillisen hoitotiimin asiantuntijoiden  hyödyntäminen, potilaan kokonaishoidon kannalta järkevästi yhdisteltynä, on erittäin haasteellista, mutta sitäkin tärkeämpää hyvän hoitotuloksen kannalta. Kipusairaanhoitaja laatii yhdessä potilaan kanssa hoitosuunnitelman, joka toimitetaan potilaan hoidosta vastaavalle lääkärille hoidon tueksi ja apuvälineeksi. Erilaiset kivun hoitomenetelmät  ja hoidon vaikutuksen seuranta sekä kipupotilaan motivoiminen hoitoon ja kuntoutukseen kuuluvat kipusairaanhoitajan erikoisosaamiseen. "Motivaation puute ei ole vika, josta potilasta voi syyllistää, vaan se on haaste työntekijän terapeuttisille taidoille. Motivoiva haastattelu ei ole vain tekniikkakokoelma, vaan se on tapa olla potilaan kanssa." (Estlander/Heikkonen, 2003 Kivun psykologia.)
Lisäinfoa psykologiasta kivunhoidossa löytyy Duodecimin terveyskirjastosta www.terveyskirjasto.fi

Edessä taas työntäyteinen ja mielenkiintoinen viikko. Paljon haasteita, elämyksiä, kokemuksia ja uusia oppeja sekä upeita IHMISIÄ!