Sosiaalinen kipu - onko sitä?

Olen koko päivän miettinyt, mistä kirjoittaisin tänään blogissani. Sitten aihe ryöpsähti facebookissa eteeni. Eräässä ryhmässä kirjoittaja halusi kuulla millaisia kivunlievityskeinoja muut käyttävät. Vastasin innoissani, että itse sain avun 5 kk kestäneeseen iskiastyyppiseen hermosärkyyn LifeWavin lääkkeettömistä kipulaastareista. Toinen henkilö kommentoi heti, että kyseessä on plasebo vaikutus, vaikka hän ei ilmeisesti tuntenut mainitesemaani tuotetta lainkaan. Totuushan on, että kaikessa hoidossa on plasebo vaikutus, koska positiiviset odotukset hoidosta voimistavat sen vaikutusta! Vastaavasti nosebo ilmiössä kielteiset ajatukset ja mielikuvat, voivat heikentää hyvinkin tehokkaan menetelmän toimivuutta. Mutta miksi me "lyttäämme" toisen positiiviset kokemukset? Haluammeko mielummin puhua ja kuulla negatiivisista kokemuksista?

Kipusairaanhoitajana tapaan paljon kipuongelmaisia ja olen itse myös yksi heistä. Kirjoitin blogiini aiheesta Miten elää kivun kanssa? joulukuussa 2016. Kirjoitus on kerännyt lähes 500 lukukertaa eli asia kiinnostaa! Suomalainen lääkäri Helena Miranda on paneutunut aiheeseen perinpohjin ja tehnyt kirjan sekä verkkosivut aiheesta Ota kipu haltuun. Halumme siis hallita kipua ja löytää keinoja elämisen arvoiseen elämään kivusta huolimatta. Silti väitän, että osa kivun kanssa kamppailevista tuntuu "tarvitsevan" kipuansa niin paljon, että ei edes halua päästää siitä irti! Tämä ns sosiaalinen kipu antaa heidän elämälleen tarkoituksen ja sen kanssa kamppailu pitää heidät kiinni roolissa, joka on turvallinen ja tarpeellinen. Muutos pelottaa ja uudet vaatimukset ovat ovella, jos kipu saadaan hallintaan. Tämä tuntuu kovalta väitteeltä, mutta miksi muuten vältellään hoitoja tai elämän muutoksia, joista voisi olla apua? Eikö kipu ole kärsimystä, josta tulisi pyrkiä pääsemään eroon kaikin keinoin?

Jos vähänkin epäilee omia voimavaroja ja ajatuksia kivunhoidon suhteen, suosittelen katsomaan 2 min videota: Uutta tietoa kivusta ja oikeista valinnoista. 
Teknologian kehittymisen myötä on saatavilla todella monipuolisia kivunhoidon menetelmiä, joista jokainen voi valita oman suosikkinsa. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle ja päinvastoin. Jokaisen kipukokemus on subjektiivinen ja erilaisia lääkkeettömiä kivunhoitomenetelmiä kannattaa kokeilla. Jokainen on viimekädessä vastuussa omasta elämästään ja se on juuri niin hyvää tai huonoa miksi sen teemme!  Aina ei aurinko paista risukasaan, mutta sateen jälkeen tulee kyllä aina pouta!

Viivi & Wagner, Jussi Tuomola