Stressi lisää kipua: M.O.T

Minne se helmikuu hujahti, huomenna alkaa maaliskuu ja joulusta on kohta 3 kk. Stressi, kiire ja toiminnan täytteiset päivät saavat elämän "kiitämään" välillä turhankin nopeasti. Vaikka kuinka pyhästi vuoden alussa lupasin välttää stressiä, hyökkäsi se tänään voimalla kimppuuni. Kerron hieman tarkemmin.

Kävin tammikuun alussa autoliikkeessä myyntinäyttelyssä. Hurahdin uuteen Opel Corsaan ja olen 1,5 kk odottanut auton saapumista Saksasta Porvooseen. Eilen se saapui ja tänään oli sovittu kauppakirjojen teko ja auton luovutus. Aamulla lukaisin läpi tilausvarauksen ja KÄÄK! Siinä oli virhe, jota en ollut huomannut. Autoon oli tulossa vääränlaiset renkaat! (Ei siis mikään suuri murhe objektiivisesti ajatellen.) Maailmani romahti. Pidin tunnin mittaisen palopuheen syyttömälle puolisolleni ja olin todella vihainen. Tuntui kuin sauhu olisi noussut korvistani. Stressihormonit hyökkäsivät ja autonominen hermostoni reagoi sylkemällä sympaattiseen järjestelmääni "lisää bensaa liekkeihin".

Stressi lisää kipua! (www.menaiset.fi)

Stressireaktio aktivoi kipuaviestivän hermojärjestelmäni. Vaikka olen jo runsaan parin viikon ajan voinut todella hyvin, ei kipua eikä kolotusta, niin vihanpuuskan aiheuttamana alkoi lanneselässä, pararassa ja takareisissä tuntua inhoittavaa neuropaattista kivun poltetta. Ei ole todellista! Nytkö tää taas alkaa, ajattelin. Autokaupassa kaikki kuitenkin kääntyi parhainpäin ja raivostumiseni ja stressireaktioni osoittautuivat turhiksi. Silti kotiin tullessani kipu tuntui kehossa, stressireaktio jätti jälkensä! Stressi lisää kipua: M.O.T. (= mikä on todistettavissa).

Koska aamulla olin voinut hyvin, en ollut laittanut itselleni akupunktiolaastareita, joita yleensä käytän lähes päivittäin. Kotiin tullessa päätin yrittää rauhoittaa kipuani AEON-lääkkeettömällä akupunktiolaastarilla. Liimasin sen niskaani ja hetkessä tunsin mieleni rauhoittuvan, levollisen tunteen valtaavan kehoni ja hermokipuni loppui! Nyt istun tässä naputtelemassa tekstiä täysin oireettomana ja onnellisena, uuden auton omistajana. Kiitos LifeWave!

Varmuudeksi aloitin myös stressinhallinnan opiskelemisen. Oppikirjana FT, psykologian ja neurolääketieteen tohtori, Alexander Loydin, kirjoittama kirja Rakkauden periaate - stressistä menestykseen 40 päivässä. Lupaan referoida tästä myöhemmin. Stressitöntä tulevaa viikkoa, Sinulle!

Kipuhelvetti

Etelä-Suomen hiihtolomaviikko on pättymässä ja viikko oli todella työntäyteinen, vaikka luulin hiihtoloman hiljentävän vastaanottoa. Toisin kävi! Haasteita on ollut riittämiin eikä vähäisimpänä suinkaan ole olleet neuropaattisen kivun kanssa kamppailevat potilaat.

Duodecim määrittelee neuropaattisen kivun seuraavasti:"Neuropaattinen eli hermovauriokipu on tila, jonka syynä on somatosensorisen järjestelmän vaurio tai sairaus (Treede ym. 2007). Kyseessä on siis oire eikä itsenäinen sairaus, ja neuropaattisen kivun tunnistamisen jälkeen tulee pyrkiä selvittämään, mikä vamma tai sairaus on aiheuttanut neuropaattisen kivun. Vauriopaikan mukaan neuropaattiset kiputilat jaetaan perifeerisiin eli ääreishermostoperäisiin (esimerkiksi diabeettinen neuropatia, hermovamman jälkeiset kivut) ja sentraalisiin eli keskushermostoperäisiin (esimerkiksi aivoverenkierron häiriön jälkeinen kiputila). Neuropaattinen kipu voi esiintyä yhtä aikaa kudosvauriokivun kanssa." Kylläpä tuntuu selkeältä, mutta totuus on aina tarua ihmeellisempää!

Kivulle toki löytyy yleensä syy ja se on mielestäni ensiarvoisen tärkeää. Kun tiedetään syy, voidaan yrittää täsmentää hoitotoimia syyn hoitoon eikä pelkästään oireen eli kivun hoitoon. Vaikuttamalla syyhyn tai jos siihen ei voida vaikuttaa, niin miettimällä ja kokeilemalla erilaisia kivunlievityskeinoja, joilla voidaan tukea kehon omaa paranemisprosessia, voidaan saavuttaa jonkinasteinen kivunlievitys. Krooninen neuropaatinen kipu on kuitenkin todella harvoin täysin poistettavissa, joten useimmiten on tyytyminen kipuun, jolla saavutetaan tyydyttävä elämänlaatu.

Super:in sivuilla Henriikka Hakkala kirjoittaa asiallisesti siitä, kuinka krooninen kipu venyttää sopeutumiskyvyn äärimmilleen, mutta samalla krooninen kipupotilas vastaa blogissaan tähän kirjoitukseen viitaten: "Mikään ei ole niin ärsytävää kipu kroonikkona kun se, että ehkä joskus vahingossa mainitsee "nyt sattuu" niin eiiiikö sieltä tule jonkun suusta, "joo mä tiiän milt se tuntuu.....". Ei et tiedä."

www.skty.org

Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen sivuilta pääsee IASP:n sivuille, joissa kirjoitetaan paljon asiaa neuropaattisesta kivusta. IASP on valinnut vuosina 2014 - 2015 kivunhoidon maailmanlaajuiseksi teemaksi neuropaatisen kivun hoidon. Vaikka asiaa kuinka pohditaan, kehitellään ja hoidetaan, on neuropaattinen kipu todella haaste! Krooninen neuropaattinen kipu on kokijalleen helvetillistä, hoitavalle taholle haasteellista, vaikeaa ja usein ahdistavaa sekä koko kansantaloudelle kallista. Pitkäkestoisella, moniammatillisella, asiantuntijoiden yhteistyöllä yhdessä potilaan ja hänen omaistensa kanssa voidaan päästä siedettävään hoitotulokseen, mutta valitettavan usein potilas jää loukkuun omaan kipuhelvettiinsä!

Lymfaterapia korvaukset epäselviä viranomaistaholla

Ihanaa laskiassunnuntaita kaikki blogin lukijat! Porvoossa aurinko paistaa, hanki kimmeltää muutaman asteen pakkasessa ja linnut visertävät jo kevättä! What a feeling! Aamu alkoi reippaasti reilun tunnin salitreenillä upouudessa Fitness24seven salilla hyvän musiikin ja reippaan menon tahdissa. Nyt voi hetkeksi istahtaa ja miettiä työasioita.

Päänvaivaa on jälleen kerran aiheuttanut viikolla KELA:n kirjava käsitys lymfaterapian korvattavuudesta. Muutama lähetepotilas on saanut hylkäävän päätöksen lymaterapian korvaushakemuksesta. Syynä esitetty mm. väite, että lymfaterapian antaja ei ole fysioterapeutti ja siksi ei hoitoa korvata. Missään vaiheessa lymfaterapiakoulutusta ei näin sanottu. Fysioterapeutin tutkinto ei oikeuta lymfaterapian antamista ilman lymfaterapeutin tutkintoa. Saman tutkinnon voi suorittaa kuka tahansa terveydenhuollon ammattilainen saadakseen lymfaterapeutin pätevyyden.

LYKO-sivuilla lukee, että "Kela korvaa lymfaterapian silloin, kun indikaationa on jokin Syöpäklinikka ohjeistaa potilaita olemaan yhteydessä omaan terveyskeskuslääkäriin lymfaterapiaan liittyvissä asioissa. Informaatio on siis virheellinen, koska KELA ei viimeisten tietojen mukaan hyväksy terveyskeskuslääkärin lymfaterapia lähetettä yksityisen lymfaterapian korvattavuuden saamiseen. HALOO, Missä mättää?

www.facebook.com

lymfaödeeman muoto. Em. tapauksissa on myös mahdollisuus saada maksusitoumus LYKO-terapiaan oman kunnan terveyskeskuksesta tai keskussairaalasta." No, nyt KELA-väittää, että terveyskeskuslääkärin lähete lymfaterapiaan ei oikeuta korvaukseen, koska lymfaterapeutti on yksityinen. Tässä tapauksessä läheteen tulisi olla myös yksityislääkärin tekemä, jotta sillä voisi mahdollisesti saada korvausta annetusta hoidosta. Porvoossa ei kaupungilla ole omaa lymfaterapeuttia.

Olen toiminut yksityisenä kipusairaanhoitajana ja lymfaterapeuttina kahdeksan vuotta. Tänä aikana on maksusitoumusten määrä syövän takia lymfaödeemaan sairastuneiden osalta ollut Porvoon kaupungin osalta todella minimaallista. Täällä potilaat saavat lähetteitä, maksavat itse lymaterapian ja saavat hoidoista KELA-korvauksen. Nyt sekin ilmeisesti on loppumassa! Kenellä on vastuu? Kuka vastaa lymfaödeemapotilaiden hoidon jatkuvuudesta perusterveydenhuollossa? Hoito maksaa, hoito on yleensä elinikäinen, sillä kyseessä on krooninen ja hoitamatta etenevä sairaus, joka haittaa potilaan arkea. Olen laittanut kyselyä asiasta kaupungin ylilääkärille ja tiedon nykymenettelystä Syöpätautien klinikan oirepoliklinikan vastuuhoitajille. Toivottavasti saamme asiaan selvyyttä ja potilaille oikeutta. Maaliskuu on Lymfaödeeman tietoisuuden lisäämiskuukausi ja nyt on aika TAAS kerran nostaa kissa pöydälle!

Kipu ja seksuaalisuus

Turhaan en viime viikolla odottanut Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen  järjestämää hoitotyön koulutusta, se oli hyvä! Päivässä oli monta hyvä teemaa ja oli antoisaa tavata uusia ja entisiä kollegoita. Yksi teema nousi kuitenkin ylitse muiden, ehkä siksi, että se on haasteellinen ja sitä harvoin nostetaan esiin, kivun vaikutus seksuaalisuuteen. Aiheesta esitelmöi asiantuntevasti sairaanhoitaja, seksuaaliterapeutti, Kirsi Porras.

www.skty.org

Aiheesta on tehty erilaisia opinnäytetöitä, Väestöliitto on kirjoittanut aiheesta ja onpa aiheesta julkaistu syksyllä 2014 kirjakin. Kirjan nimi on Krooninen kipu ja seksuaalisuus. Opasta varten oli teetetty kysely, johon vastasi 89 kroonista kipupotilasta. Kyselyssä ilmeni, että yli 50% vastanneista ei ollut saanut lainkaan ohjausta ja neuvontaa seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Seksuaalisuus on yksi ihmisen perustarpeista. Aihe on kuitenkin henkilökohtainen, arka ja tunteiden sekä asenteiden värittämä ja siksi sen esille ottaminen on haasteellista. Seksuaalisuudessa ja seksissa ei ole kyse vain yhdynnästä tai orgasmista, vaan syvästä aistinautinnosta, Kirsi Portaan esitelmän mukaan.

Monet kivut, varsinkin krooninen kipu (esim. vulvodynia ) saattavat vaikeuttaa hyvinkin paljon normaalia seksuaalisuutta ja seksiä. Syyt ovat moninaiset. Ohimeneviä tai pitkäaikaisia seksuaalisia toimintahäiriöitä voivat olla seksuaalisen halun puute, kiihottumishäiriöt, orgasmivaikeudet, erektiohäiriöt, siemensyöksyyn liittyvät häiriöt ja yhdyntävaikeudet ja -kivut. Syitä näihin löytyy fyysiseltä ja psyykkiseltä toiminta-alueelta. Sairaudesta johtuvia ovat verenkiertohäiriöt, leikkausten aiheuttamat jälkiseuraukset, hormonitoiminnan muutos, lääkityksen aiheuttamat sivuvaikutukset, itse kipu sekä erilaiset hermokudosvauriot, jotka aiheuttavat sekä kipua että toimintahäiriöitä. Koska keho ja mieli toimivat saumattomasti, aiheuttaa seksuaalinen kyvyttömyys ja haluttomuus huolta, pelkoa, riittämättömyyden tunnetta. Tunne ja toiminta yhdessä muuttaa henkilön minäkuvaa, aiheuttaa stressiä, joka lisää stressihormonin määrää ja tämä puolestaan vähentää seksuaalista halukkuutta. Tilanne saa aikaan suorituspaineita ja parisuhde ajautuu kriisin! Oravanpyörä on valmis! Miten tästä eteenpäin?

Erilaisia artikkeleita ja julkaisuja aiheesta on paljon. Kuitenkin puhuminen aiheesta on vaikein "seksitemppu". Kivun hoidossa (ja miksei myös kenen tahansa arjessa) puhumisen merkitys korostuu! Jos seksuaalisuuden osa-alueessa on ongelmia, voi turvallisesti kysyä hoitohenkilökunnalta ohjausta ja neuvoa. He kertovat, mistä löytyy lähin seksuaalineuvonta ja ohjaus paikka, jossa saa asiantuntevaa tukea ja ohjausta ja ennen kaikkea siellä on lupa puhua omista tunteista ja toiveista.
Seksuaalisuus on mielihyvän kokemista ja elämään kuuluva iloinen asia!

Paranemisen avain

Tyypillisenä HSP-persoonana mieleni pursuaa ajatuksia ja juuri nyt niistä on vaikea saada "kiinni". Johtuneeko tämä kenties kaikesta viikolla näkemästäni, kokemastani ja kuulemastani, jonka perusteella koen sairaanhoitajan etiikan, hoitotyön, intuition ja ympäröivän maailman tuomitsevuuden ristiriitaisina asioina. 30 vuoden sairaanhoitajan ammatillisella kokemuksella uskallan onneksi jo olla jotain OMAA mieltä ja siitä nyt lähden liikkeelle. 

Mennyt työviikko oli huikea, mutta kerron siitä kohta. Aloitan tulevasta viikosta, jolloin osallistun  Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen hoitotyön toimikunnan järjestämään koulutuspäivään. Teemana on "Kohtaamisia", jossa tuodaan esille hoitotyön ammattilaisten näkökulmia ja kohtaamisia kipupotilaiden kanssa. Ohjelmasta nousee jo nyt esille otsikko, jolta odotan paljon. Se on Placebo- ja nocebovasteet hoitosuhteissa. Luennoitsijana Kipuklinikan kivunhoidon erikoislääkäri. Placebohan tarkoittaa lumevaikutusta eli annetulla hoidolla ei ole tutkitun näytön mukaan tehoa, mutta se toimii. Nocebo tarkoittaa negatiivisen mielialan aiheuttamaa negatiivista fysiologista lopputulosta annetun hoidon jälkeen, vaikka hoidosta olisikin näyttöä sen toimivuudesta. Johtopäätös voisi olla, että keho ja mieli yhdessä saavat aikaan joko toivotun hoitotuloksen tai ei-toivotun hoitotuloksen, riippumatta siitä, onko hoito näyttöön perustuva vai ei. Mielenkiintoista, sanoisin.

Jokainen valitsee polkunsa!

Aamulla silmiini osui kirjahyllystä kirja: Paranemisen avain, A Loyd & B Johnson, 2012. Kirjan tekijät ovat tohtorismiehiä, jotka vuonna 2001 keksivät miten aktivoidaan kehon oma mekanismi, joka poistaa jopa 95% kaikkien sairauksien ja sairastamisen syistä. Aktivoinnin jälkeen kehon immuunijärjestelmä saa tehdä rauhassa työtään ja parantaa siellä, missä sitä tarvitaan. Kuulostaa plasebolta tai vähintääkin ns."huuhaalta", mutta B.Johnson (lääketieteen, osteopatian ja luonnonmukaisen lääketieteen tohtori) kertoo parantuneensa v 2004 tällä menetelmällä Lou Gehringin taudista eli ALS-taudista, jolle länsimaisen opin mukaan ei parantavaa hoitoa ole. !!!???


Vastaavaa tapahtuu kyllä. Menelmänä tosin kliinisiin kaksoissokkotutkimuksiin perustuva lääkkeetön hoitomenetelmä eli LifeWave- teknologia. Viikolla pidin tuote-esittelyä, jossa törmäsin hankalaan niskan kiputilaan, jonka takia henkilö oli pitkällä sairauslomalla ja edessä mahdollinen uranvaihto. Muutamassa sekunnissa kivun voimakkuus laski 6:sta lähes olemattomaksi ja liikerata parani huomattavasti. Olkoon se skeptikkojen mielestä placeboa tai ei, mutta tässäkin tapahtui jotain positiivista ja ihmisen elämänlaatua kohentavaa tutkitulla, patentoidulla teknologialla, joka tässä toimi "paranemisen avaimena" eli aktivoi kehoa tekemään korjaavia toimintoja liikerataan ja kipua viestivään järjestelmään. Sieluni iloitsee tästä mahdollisuudesta auttaa kanssakulkijoita turvallisesti ja tehokkaasti.